Sain Twitter-postia, että voisinko arvostella Ayumi Hamasakin uusimman albumin LOVE Again. Tästä albumista en ole kuunnellut aiemmin yhtään biisiä, enkä ole myöskään
katsellut toisten arvosteluja tästä albumista, jottei
mielipiteisiini vaikutettaisi. Kappaleiden sanoituksia olen lukenut käännettynä täältä.
Ayumi sykkyrässä mykkärässä... |
Wake me
up:
Tämä ei ollut mikään good morning sunshine -kappale, toisin kuin sen nimi antoi ymmärtää. Ajattelin kappaleen olevan iloine ja rauhallinen, jota värittäisi kaunis piano ja kirkkaat synat. (Inu Yasha) Parin ekan tahdin jälkeen hämmästelin kappaleen lievää kolkkoutta. Matalat synat ja Ayumin matala ääni todistavat, että muutos on tapahtunut.
Onko nykyään
tosiaankin muodissa pitää sama sointukierto koko biisin aikana? Kappaleessa toistetaan jatkuvasti neljää eri sointua ( Bbm-Db-Gb-F) väliosaa lukuunottamatta. Käytännössä se tarkoittaa, että säkeistöjä ja kertsiä voi laulaa surutta päällekäin. Muistin Ayumin kappaleiden olleen soinnutukseltaan monipuolisempaa. Rokkimainen rumpukomppi ja sähkökitara tuovat hyvän uskottavan ja vahvan asenteen kappaleeseen. Kaikkien
kappaleiden sanat on luonut Ayumi Hamasaki, mutta tällä kappaleella
on ollut kolme
säveltäjää, joista kaikki olivat ulkomaalaisia.
Kun
kappaleen luulee loppuvan, niin vielä kerran lauletaan kertsi!
"Herää
herää, nyt kun haavat ovat vielä pintapuolisia."
Y7
song 4
u:
Ensimmäisen kappaleen jälkeen huokaisen helpotuksesta. Ayumi ei
ole vaihtanut tyyliään lopullisesti, vaan tämä biisi on jo tutumpaa Hamasakia. Ensinnäkin piano-intro on todella tuttu ja turvallinen tapa aloittaa kappale. Komppi on kertsissä surullinen, mutta samalla voimakas ja määrätietoinen. Monipuolisempaa
sointujen käyttöä, sävellajien tilapäisvaihdoksia... ah! Tästä
tuli hyvä mieli. Kappaleen äänialakin sopii Ayulle erinomaisesti.
Y7
Missing:
Tämäkin kappale on mollissa ja alkaa suoraan Ayun laululla, joka on pehmeää
ja suht matalalla ja edustaa kertosäettä, joka myöhemmin lauletaan
korkeammalta. Kappale on edellistä menevämpi. Alku on
balladimainen kaunis ja rauhallinen, Väliosa puolestaan voimakkaampi ja
työntävämpi. Kertsissä tunnelma vaihtuu ja kompin tempo tuplaantuu.
Söpö piano taustalla tilutilu... Tämä kappale meinaa tuoda tipan linssiin. Kertsi on surullisen toiveikas. Tässäkin vaihtuu
tunnelma väliosassa. Kappale hengittää voimakkaasti, liekö
taustalla ”kaikuisa kohahdus-ääni säkeistöjen aikana”. Kun luulet
outron saapuvan, niin vielä kerran tulee kertsi. Kyllähän sen
pitää jäädä päähän. Tähän astisista biiseistä tämä on lempparini.
Y7
SAKURA:
Kappaleessa jälleen tyypillinen pianointro, myöhemmin taustalle tulee rummut ja jouset. Tämä kappale yrittää olla välillä
duurissa, mutta on hyvin melankolinen sävyltään. Se on rauhallinen, vakaa, muttei laahaava albumin ensimmäinen oikea balladi. Kertsi on aluksi
vaatimaton, kunnes voimistuu, myöhemmin Ayu lallattelee hassusti.
Y7
Melody:
Tässäkin kappaleessa on alussa piano, mutta taustalle tulee rummut. Laulu ja kitara
ja joku pikkurumpu tuovat kappaleeseen leiritunnelma. Tämäkin kappale on melankolissävytteinen
duuri. Väliosassa mukaan tulee jouset. Kertsi ei asetu paikoilleen
ja jää jotenkin kesken, mutta on todella voimakas ja täydenoloinen. Välissä on pitkä kitarasoolo, jonka jälkeen laulun aikana kertissä pieni
breikki, ja taas mennään. Tästä kappaleesta tulee jotenkin nostalginen olo.
Y7
Task'n'bass:
Kappale on täysin elektronista dub-steppiä, mutta loppuun tulee silti lopulta lopulta piano soittamaan matalalta pitkiä avosointuja. Kappale on täysin instrumentaali. Nyt siirrytään vissiin vähän toisenlaisiin
tunnelmiin...
Y7
Bye-bye
darling:
Kieltämättä Task'n'bass on hyvä siirtymäkappale, sillä tämän kappale on aivan erilaisissa tunnelmissa, ja olisi hieman rajua siirtyä tähän kappaleeseen suoraan. Kappale on jotain mollin ja duurin välimaastoa. Asennetta
sähkökitaralla ja elektroniikkaefekteillä, tässäkin kitarasoolo!
Ennen vikaa kertsiä, tulee pieni breikki, jonka jälkeen tulee albumin ensimmäinen modulaatio. Alkoi naurattaa. Tämä on sitä rokimpaa Ayua.
Y7
Snowy
kiss:
kohtalokas alku. Jousistot, perkussiot, kohta jotain
tapahtuu... Ayumi laulaa epätoivoisena "Sayônara~" Jos kertsin ajaksi laitettettaisiin vielä
aktiivinen syna ”puputtelemaan”, kappaletta voisi luulla Kajiuraksi.
Alkusäkeistössä lauletaan vain kahta toisistaan sekunnin päässä olevaa säveltä, tilannetta ja tunnelmaa vain
pohjustetaan, kaikki odottavat räjähtävää kertsiä, joka onneksi toteutuu. Kertsi on epätoivoinen, huutava, mutta jossain
vaiheessa se lähtee kummasti harhailemaan alaspäin ja etsimään
itseään, kunnes kerää itsensä. Väliosassa on mahtava jousisoolo ja kitara. Kappale loppuu
seinään. Albumin pisimmän kappaleen (kuusi minuuttia) loppuun kyllä tottuu useamman kuuntelukerran
jälkeen. Kappale on ihana, ja se vain paranee kerta kerralta. Tämä on albumin toinen lempparini.
Y7
Sweet
scar:
seuraavaan biisiin ei meinaa päästä aluksi sisään kun on
jäänyt hämmästelemään edellisen biisin loppua. Kappale on niin rauhallinen balladimainen unilaulumainen, ja kaunis, etten tajua sen alkaneenkaan. Herään ja kuuntelen
uudelleen. Kappaleessa on kitara, piano, Ayun pehmeä ääni, kertsissä mukana oboe (toi jokin puhallinsoitin) Tokan säkeistön jälkeen tulee joku kapulaperkussio ja
triangelin tapainen lyömään ykköstä, väliosassa mukaan tulee
oboen lisäksi myös sello. Sellon ja oboen yhteinen soolo on kaunis. Tämän kappaleen olisi voinut sijoittaa jonnekin muualle albumia, jotta sen jaksaisi keskittyä kunnolla kuuntelemaan. Ainakin minun päässäni soi vielä edellinen biisi.
Y7
Petal:
"Tykkää, ei tykkää..." Tämä kappale on ihan selvästi joku anime-ending! Ruusuja ja
pseudo-arabialaistyyppisiä hahmoja hitaasti pyörivässä
taustassa... Kliseinen iskelmämäinen bassolaskeutuminen 6/8-kompilla. Vielä
jousisto taustalle. Tokan säkeistön aikana jouset pistävät vielä
valssikompiksi. Tämä on jotenkin kummallinen veto albumilta. Ayumi
kuitenkin laulaa mukavasti ja melodiakin on tutun kuuluista tosin
aika matalaa. Sanoissa karu loppu.
Y7
Glasses:
Tämä kappale meni yli ymmärrykseni. Ayumin ääntä käytetään vaan tehokeinona. Ei
siitä saa mitään selvää. "E-ee-ii-oo..." Kappale on menevä, sopisi
jonnekin psykologisen toiminta-animen taustalle. (Persona?)
Y7
untitled
for her... story 2:
Jousi-intro, piano-intro, tosi kaunista... Edellisen kappaleen perusteella en odottanut seuraavan biisin olevan balladi. Tulee väsynyt olo, enkä pysty keskittymään kappaleeseen ollenkaan.
Kuutelen kappaleen uudestaan. Edelleen kaunista, tunteikasta,
haikeaa. Sanoista ymmärtää, että henkilö, jolle Ayu laulaa on
jossain täysin ulottumattomissa. Tässä biisissä on vain pienet
perkussiot, ”kohahtava” kaikurumpu ja sitten pieni takapotkun
antaja, kunnes todella pitkän väliosan jousi-väliosan jälkeen
tulee kitarasoolo ja rummut nostamaan tilanteen. Vielä kerran
tilanne minimoidaan ja Ayumi laulaa lyhyen kertsin, jonka jälkeen
vielä kerran kertsi niin että nyt on sitten koko bändi
soittamassa. Power-balladi ainakin lopussa.
Y7
Gloria:
Oikein sellainen vanhanaikainen huilu-duo tiituutiituu vai
sittenkinkö hammoni? No joku sellainen vanhanaikainen. Ayu laulaa
söpösti ”pidä elämästä kii” tyyppisiä lauseita. Kappale on
sellainen vakavan hyvätuulinen, mutta sen olisi voinut jättää pois tästä albumista, kun näitä hitaampia kappaleita ollaan jo kuultu aika paljon. [Shii tykkää itse menevämmistä biiseistä ja usein skippaa kaikki balladit]
Y7
Ivy:
"Kaikenlaista tapahtui, tällainen mä oon, ja vain sinä ymmärrät minua..." Nyt kun on tullut jo kolmas balladi, jonka alku
on rauhallinen, kertsi voimakkaampi, alkaa puuduttaa.
Y7
You &
Me:
kesä on kivaa... Introsta tulee mieleen kasari, mutta tulihan
sitä menoa sitten siihen vikaan biisiin. Tuntsika tuntsika
hyväntuulinen teknopöppö. Ayumi lallattelee. Loppuun rauhallinen
piano. Ja tällä kertaa Ayumi laulaa kertsin hitaasti oktaavia
matalemmalta.
Y7n
65 minuuttia kestävän albumin ei luulisi olevan liian iso kerralla purtavaksi, mutta valitettavasti albumin hitaammat kappaleet ovat liian samankuuloisia. Osaan oltiin toki tuotu jotain uusia soittimia (oboe), mutta kun suurin osa koostuu perusbändin lisäksi jousistosta, alkaa jo vähän puuduttaa. Tuntuu, ettei albumin kokonaisuutta oltaisi mietitty kunnolla loppuun, vaan sinne on lisätty vielä lisää biisejä, kun nyt niitä vaan sattuu olemaan valmiina.
Ayumin äänen tunnistaa helposti. Se on hyvin nenäinen, tiivis, kirkas, paikoitellen kimittäväkin. Vaikka J-popissa useinkin kuulee sanojen menevän vähän venyvämmäksi [esim. Yokatta = Yokaa-attaa...], tuntuu että Ayu laulaa niin aina kun vain mahdollista. Varsinkin viimeisessä tavussa, jos se jää pitkäksi. Ayun sanoitukset ovat uskottavia, ja niissä on usein jokin tarina. Silti kappaleita pystyy helposti kuuntelemaan, vaikkei sanoista mitään ymmärtäisikään.
~Shii~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti