Punainen Naru

Sain tässä muutama päivä sitten hieman erikoisen lahjan. Kyseinen henkilö tietää, että olen animenörtti ja antoi minulle Gina Biggsin Red String -nimisen pseudomangan. Pläräsin pokkaria henkilön edessä ja olin tosi iloinen, olihan ajatus sangen herttainen.

Seuraavana päivänä kouluun lähtiessäni muistin pokkarin kaivaessani bussikorttiani. Pokkarin lukemisen sijaan eksyin viimeistelemään koululäksyni.

Koulu loppui ja bussiin astuessani muistin taas kirjan. Ajattelin jälleen lykätä lukemisen tuonnemmaksi, mutta omatunto koputti. Otin uudelleen käärimäni pokkarin esille. Siinä se oli, sydämellä ja koukerokirjaimilla koristeltu vaaleanpunainen kummajainen. Selailin pokkaria nyt hieman pidempään. Kömpelö piirustustyyli ja erikoinen tapa piirtää kasvot (etenkin nenä) saivat tuntemaan, etten saisi luettua pokkaria. Onhan piirustustyyli kuitenkin tärkeä osa tarinan nautinnollisuutta. 

Suurin outous oli hameiden pidentyminen roiskeläpistä nilkkapituisiksi kirjan alkupuolella. Ajatteleeko piirtäjä, että muuten hahmojen jalkoja paleltaisi, mitä hä?

Eihän animessa lumi ole kylmää!

Pokkarin kustantajana toimii Dark Horse, mikä ihmetytti suuresti. Kaikki lukemani Dark Horsen mangat ovat olleet miehille suunnattuja ja toimintapainoitteisia, kuten esim. Gunshmith Cats,  Oh My Goddess!, Hellsing, Dominion, 3x3 ja Akira.

Mitä lie muki sisältänyt...

Avasin ensimmäisen sivun ja luin tekijän alkusanat. Tekstistä kävi ilmi, että tekijän oli pakko kirjoittaa tarina ulos, koska se vain vaati vapautumista. Tarina on alun perin nettisarjakuva ja nyt Red String on edennyt jo seitsemänteen osaan. Tekijä tahtoo lukijoiden muistelevan omaa lukioaikaansa, ja toivoo jokaisen löytävän oman ”punaisen lankansa”. Jotenkin mieleni heltyi. Annetaanpa pseudolle mahdollisuus.

Juoni oli jotenkin ennalta arvattava. Siinä oli sohjolle tyypilliset elementit ja kliseet. Enempiä spoilimatta. Alun ennakkoluuloistani huolimatta huomasin lukevani pokkaria jo ihan täyttä päätä. Tarina eteni soljuvasti ja mukavan rauhallisesti. Kuvien ja tekstin suhde oli sopiva. Yksityiskohtiin ja rastereihin oli nähty vaivaa, ja ruutujen sommittelukaan ei häirinnyt. Kasvoihinkin tottui yllättävän nopeasti; hahmot muistuttivat vähän Suomen tv:stäkin tuttua Totally Spies -tyttökolmikkoa, joilla oli coolit moottoripyörät. Sitä paitsi Gravitationinkaan ekat pokkarit eivät olleet mitään piirtämisen aatelia, vaan siinähän se taito piirtäessä muuttuu ja kehittyy. Saman huomasin myös Furubassa ja Conania edeltävässä Magic Kaitossa.

Ranskalainen pseudo-animé

Pokkari loppui sopivasti. Se ei pakota lukemaan lisää, mutta jostain kumman syystä tahdon tietää miten tarina jatkuu. Nettisarjakuvaa voi lukea osoitteesta http://redstring.strawberrycomics.com/. Sieltä löytyy myös FAQ, jossa tekijä painottaa ettei hän piirrä mangaa, vaan on ottanut vaikutteita japanilaisesta sarjakuvatyylistä sekä kulttuurista, josta on erittäin kiinnostunut.

--Shii--

Ps. Sinä, jolta tämän kirjan sain: muistan kyllä kun kerroit lukevasi sitä itse, ja että se on aika iso poikkeus siitä mitä muuten luet. :)