Objection!

Kyaa, joko se viikonloppu lähenee! Viimeiset päivät ovat opintojen ansiosta olleet kiireisiä, mutta sitäkin suuremmalla syyllä on hyvä istahtaa hetkeksi tarinoimaan Reen viime lauantain ekskursiosta Helsingin yössä. Sana 'pelielokuva' saattaa aiheuttaa joissakin henkilöissä (kuten allekirjoittaneessa) kammottavia flashbackejä Tracon VI:n Hyvät, pahat ja rumat 2 -luennolta, jossa nähtiin käytännön esimerkkejä siitä miten hirveitä live action -luomuksia japanilaisista konsolipeleistä on saatu aikojen saatossa väännettyä. Siksi olin hyvin epäileväinen kun kuulin "maailman parhaaksi pelielokuvaksi" tituleeratun Ace Attorney -elokuvan saapumisesta Suomeen. Eksyin kuitenkin Facebook-kaverin kautta Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalien sivuille, ostin liput kahdeksan sekunnin miettimisen jälkeen ja eikun menoksi! Yleensä en ole liikkeellä kaupungilla keskiyön jälkeen, ja vielä harvemmin harrastan leffafestareilla käyntiä. Yössä oli siis monessakin mielessä taikaa, kun menetin Rakkautta ja Anarkiaa -neitsyyteni hikisessä Andorra-teatterissa.

Kutsu mua lakimieheks!

Ace Attorney on Takashi Miiken ohjaama elokuva, joka perustuu huippusuosittuun Phoenix Wright -pelisarjaan. Elokuva kattaa ensimmäisestä pelistä kaksi tapausta, Turnabout Sisters ja Turnabout Goodbyes, muttei noudata alkuperäisteoksen juonta orjallisesti, vaan pätkiä on lainattu myös muista ensimmäisen pelin tarinoista (ja jopa aivan toisista peleistä). Olen pelannut kolmea sarjan peliä, mutta koska olen huono fani, en ole päässyt yhtäkään niistä loppuun (ekan pelin von Karma -säädöt on oikeesti vaikeita! ><). Kuitenkin voin sanoa olleeni perusjuonista ja hahmoista aika lailla selvillä elokuviin mennessäni, joten koko elokuva tuntui nostalgiatripiltä takaisin pelien maailmaan. Pelisarjan tunteminen ei ole kuitenkaan mielestäni edellytys jotta pysyisi elokuvassa kärryillä.

Kolmannen asteen kuulustelu

Näyttelijävalinnat ovat suurimmalta osin onnistuneita, ja alkuperäiset hahmot näyttävät heräävän henkiin valkokankaalla. Päähenkilö Phoenix Wrightia esittävä Hiroki Narimiya tekee loistavan roolityön. Hän on ilmeikäs ja hauska innostuneena nyyppäasianajajana, mutta pystyy säilyttämään uskottavuutensa myös vakavissa kohtauksissa. Myös Edgeworthin näyttelijä Takumi Saito on kuin hahmonsa: kylmä, analyyttinen ja hemmetin komea. Sisäinen Edgis-fanityttöni ehti jo masentua nähtyään R&A:n kotisivuilla promokuvan Edgiksestä, onneksi kuva oli vain huonosti otettu ja valaistu. :3

E: "I object to me wearing these frills." Fangirls:"Overruled!"

Suurimmat elokuvan tekevät huonot valinnat liittyvät sivuhahmoihin. Kieron laskelmoivasta von Karmasta on tehty limainen setä, joka nuoleskelee tuomaria ja ei tee oikeutta alkuperäiselle hahmolleen. Oudolta tuntui myös etsivä Gumshoen muuttaminen parikymppiseksi komistukseksi, jolla toisaalta on elokuvassa vain pienehkö sivurooli. Suurin virhe on mielestäni tehty kuitenkin Mayan kohdalla. Maya Feyn pitäisi olla pirteä ja hieman outo nuori tyttö, mutta elokuvassa Maya keskittyy vain luimistelemaan kajaaliensa takaa. Itse asiassa Mayan koko hahmon voi tiivistää tähän yhteen kuvaan:

Why so serious?

Visuaalisuutensa puolesta elokuva ei jätä kylmäksi. Erikoisefektit ovat loistavia, ja pelin valikotkin toistettiin kekseliäästi isojen interaktiivisten hologrammien avulla. Taustat, kuten päänäyttämönä toimiva oikeussali, ovat uskottavan ja aidon näköisiä. Yksityiskohtia on otettu huomioon tuomarin partaa myöden. Yllätyksekseni suoraan pelistä repäistyt Newtonin lakeja uhmaavat kampaukset toimivat leffassa todella hyvin! Ne näyttävät sopivan tähän maailmaan täysin luonnollisina kuin mitkä tahansa letit ja nutturat. Elokuvan tunnelma on kuin suoraan pelistä: tummaa huumoria, draagisia kohtaloita ja äkillisiä tunnelmanvaihdoksia repeämisnauruista nenäliinan kanssa vollottamiseen. Keskittymistäni haittasi kuitenkin noin puolivälissä elokuvaa Andorra-sali itse: siellä oli aivan hemmetin kuuma. Onneksi filmi pätkäisi noin puolesta välistä katki, jotta pystyi välillä vetämään henkeä.

Oi miten dramaattinen ja koskettava kohtaus, jossaWTF BLUE BADGER!!! xDDD

Parasta Ace Attorneyssa oli kuitenkin elokuvan suhtautuminen itseensä: se ei ottanut itseään täysin vakavasti, vaan käsitteli juonta ja hahmojaan hieman kieli poskessa. Paikoittaiset tylsät kohtaukset ja salin tunkkaisuus alensivat jonkin verran katselukokemusta, mutta muuten ei voi kuin kehua! Lisänsä tunnelman luomiseen antoi yleisö, joka nauroi mukana oikeissa paikoissa. Kiitos varsinkin eturivin hohottajamiekkosille, jotka antoivat minullekin rohkeutta nauraa lujaa ääneen! Kategoriassa hyvät, pahat ja rumat Ace Attorney putoaisi piirun verran hyvistä parempiin, ja suosittelen ehdottomasti katsomaan elokuvan, jos et pystynyt osallistumaan elokuvafestivaalien näytöksiin. Lopputekstien jälkeinen kohtaus jätti fanitytöt kiljumaan, ja antoi minulle energiaa juosta ennätysajassa yön viimeiseen bussiin. Näin hauskaa minulla ei ole ollut pitkään aikaan!

Ebin kitara!

~Ree