KH: Kyllä mäkin haluun tietää miks se on niin suosittu!

”Haluutsä kokeilla pelaa Kindom Heartsia?”

"Voi ei, nytkö munkin aika koittaa! Tuleeko mustakin nyt sellainen KH-fani, joka pukeutuu mustaan nahkatakkiin ja hilluu jättimäisen avaimen kanssa?"

valkoiset

Vuosia takaperin katselin kaverieni vierestä kun he yrittivät voittaa Sephirothia. "Tää on ihan mahotonta voittaa!" Tappion jälkeen he alkoivat keskustella kuinka eivät enää edes muistaneet pelin alkuaikoja, ja eipä aikaakaan kun aloitetettiin yhdessä uusi seivi. Julistin heti alussa, että haluan voittaa kaikki Destiny Islandin vastustajat ennen kuin siirtyisimme tarinassa eteenpäin. Sain pelata, mutta aina kun hävisin saivat konkarikaverini vuoron ja voittivat lopulta Rikunkin, jota vastaan he eivät olleet aikaisemmin jaksaneet taistella.

Tuli ilta ja aika hyvästellä kaverit. Pelistä jäi päällimmäisenä mieleeni se miten pääsi näkemään laiturilla istuskelevan Selphien pantsut. Vuodet vierivät ja KH-cossit vain lisääntyivät. Koska en ole pelaaja, ajattelin ettei minun tarvitse tästä tietää mitään. Mielessäni en kuitenkaan ollut vielä luovuttanut pelaamisen suhteen. Vielä minä jonain päivänä...

Sitten viime kesän alussa:

Ree kysyi: "Haluutsä pelata Kindom Heartsia, luodaan sulle uus seivi tänne."

Tilaisuutta ei voinut olla käyttämättä. Peli käyntiin vain! Grafiikka näytti hienolta, ihana alkuvideo, tuli kylmät väreet katsoessa. Tuntui todella diipiltä kun piti päättää minkä "voiman" valitsee ja mitä pelkää eniten. Odotan innolla miten se vaikuttaisi pelin kulkuun. Enkkudubbi oli positiivinen yllätys ja siihenkin tottui, että Minni Hiiren pää oli jättimäinen verrattuna Iines Ankan päähän.

Jotenkin ton Lumikin jalat näyttää niin lyhyiltä...

Alkukohtauksen jälkeen kuljin ympäriinsä pitkin Lumikki-alustaa ja opettelin liikkeitä vastaavat painikkeet, monen monta kertaa. Jos Ree ei olisin kannustanut minua jatkamaan tarinaa eteenpäin, olisin pyörinyt alustalla vielä toisenkin vartin.

Destiny Island. Leppoisa ja valoisa tunnelma, tehtävinä oli hedelmien ja sienien keruuta ym. Varsin mukavan oloinen pelihän tämä on. Jälleen kerran level up:itin niin kauan kunnes pystyin voittamaan Rikun, ja sitten Ree neuvoi valitsemaan ”Let's call it a day.” -repliikin. Yhtäkkiä maisema pimeni ja joka paikasta alkoi tulvia jotain mustia örkkejä (heartless), joita vastaan en pystynyt edes kunnolla taistelemaan, vaan täytyi vain paeta jonnekin, minne? Paniikki. Ree neuvoi jälleen mitä piti tehdä, ja örkit loppuivat.

Miks lähestulkoon joka paikassa on niin pimeää?! >__<

Traverse Townissa opin dodge rollaamaan, ja siitähän hupia seurasi. Hupi loppui lyhyeen, kun huomasin että kaupunki oli aivan liian laaja. Tilanteen voisi kuvailla seuraavasti:

Yritin löytää jotain juonen kannalta olennaista paikkaa →  eksyilin→ sattumalta uusi paikka → örkkien mättöä→ level up→ tavoite: First Districtiin seivaamaan→ lisää eksyilyä→ Ree neuvoo reitin → save. Da Capo ja repeat X kertaa kunnes Ree sai vakuutettua, että olen jo tarpeeksi hyvä voittamaan pääbossin.

Pääbossin voitettuani olin hämilläni. Sillon vuosia sitten sen kuolemiseen meni muistaakseni paljon kauemmin aikaa. Ree selitti, että mitä korkeampi level, sitä nopeammin voittaa. Ihan järkeenkäypää. Peli jatkui, ja kolhitulla Gummi-aluksellani pääsin täpärästi Alice in Wonderland -maahan. Siellä oli eetteriä kaipaavia kukkia ja sitä olisi pitänyt mennä hakemaan Traverse Townista. Nyt riitti tältä illalta, mutta varmasti palaan pelin pariin vielä jonain päivänä.

-Shii-